Leikkaavien työkalujen teroittaminen on hyvin monelle ongelma, jotta niillä työskentely olisi miellyttävää ja työn lopputulos hyvä. Seuraavassa käyn läpi pikateräksisten sorvitalttojen ja hiiliteräksisten veistorautojen teroitusta.
Puuta voi verrata tiukkaan, puristettuun olkinippuun, joka on liimattu kasaan puun lingiineillä. Työstettäessä tästä nipusta revitään irti sälöjä.
Päätypuun työstämiseen tarvitaan lähes kolminkertainen voima verrattuna syynsuuntaiseen työstöön. Syynsuuntainen työstö tarvitsee voimaa enemmän kuin työstö poikittain, syysuuntaan nähden.
Kosteus ja eri puulajit aiheuttavat eroja tarvittaviin voimiin, mutta suhde eri työstösuuntien tarvittavien voimien välillä pysyy samana.
Taltan terä toimii kiilana, joka repii kuituja irti toisistaan. Mitä jyrkempi on taltan teroituskulma ja mitä paksumpaa lastua leikataan, sitä suurempi voima kohdistuu edessä oleviin kuituihin.
Muutettaessa taltan leikkauskulmaa vinoksi (työntämällä talttaa vinosti) kuituihin nähden, tapahtuu leikkaus pidemmällä terän osalla ja kuidut leikkautuvat vinosti, jolloin leikkausjälki ei repeydy niin helposti. Tämä siksi, että terä leikkaa osaksi syiden suuntaisesti ja osaksi poikittain syysuuntaan vasten.
Repimistä voidaan vähentää pienentämällä teräkulmaa, mutta sitten tulee vastaan terän kestävyys. Sen avulla ei voida välittää kuituihin kovin paljoa voimaa ilman, että se lohkeaa, murtuu tai terän kärki taittuu.
Teroituskulma on tasapainoilua kestävyyden ja leikkausjäljen laadun välillä. Tärkeintä on pyrkiä työstämään leikkaamalla, veistämään ja kokemuksen kautta oppia hakemaan oikea teroituskulma taltalle.
Työkalun voi teroittaa usealla eri tavalla. Joillekin työkaluille on olemassa monia teroitustapoja, joillekin taas vain yksi tapa on oikea. Teroitusmenetelmät voi jaotella kolmeen osa-alueeseen:
Jyväkoko (gr)
Vaikuttaa työstön nopeuteen ja hiotun pinnan tasaisuuteen. On tärkeää, että jyväkoko pysyy hiomakiven pinnalla tasalaatuisena.
Jyvien muoto
Monikulmaisissa jyvissä on paljon leikkaavia kärkiä ja siten ne sopivat hyvin hiontaan.
Kovuus
Hiovien jyvästen on oltava työstettävää materiaalia huomattavasti kovempia.
Kestävyys
Helposti särkyvä jyvänen hajoaa ennen kuin se ehtii lainkaan kulua. Jyväset eivät saa hiottaessa murtua liian nopeasti, muuten ne eivät ehdi pureutumaan hiottavaan terään.
Sidosaine
Jyvästen kiinnipysyminen ei saa olla liian löyhä, eikä myöskään liian luja. Jos jyväset pysyvät liian hyvin kiinni, jyväset tylsyvät, hiomakivestä tulee sileä, eikä se enää hio. Toisaalta jos jyväset ropisevat irti liian helposti, menettää kivi nopeasti muotonsa.
Timanttipinnoitteet
Timantteja on valmistettu vasta noin 30 vuotta, mutta niille on ehtinyt vakiintua merkittävä asema työkalujen teroituksessa. Timantteja valmistetaan mm. DuPont-menetelmällä, jossa hiili- ja metallipölyn seos räjäytetään timanttikristalleiksi paineaallon avulla. Näin muodostuu mikrokiteitä, jotka kooltaan ovat 0,0001 mikronia. Hiomisen aika kiderakenne hiljalleen murenee, entistä hienomman hiontapinnan synnyttäen.
Hiomalaikat
Valkoinen alumiinioksidikivi penkkihiomakoneessa.
Kiillotus
Kiillotukseen voidaan käyttää nahkaa tai huopaa, johon on hangattu metallinkiillotusvahaa. Vaha on yleensä alumiinioksidin ja rasvojen seosta.
Kiillottamalla ei metallia saada kovin paljon poistettua, joten varsinainen muotoilu pitää saada aikaiseksi hiomakivellä tai hiomalaikalla.
Leikkaava työkalu teroitetaan pienimpään mahdolliseen kulmaan, jonka terä kestää murtumatta.
Puusepäntaltat kulmaan 25 ... 35 astetta, terän kärkeen jyrkempi mikroviiste, noin 2 millimetriä, antamaan lujuutta sinne aivan ohuimpaan kärkeen. Loppuosa loivemmaksi.
Veistotaltat yleensä 15 ... 18 astetta, riippuen veistotavasta ja veistettävästä materiaalista. Veistotaltan pitää olla hiomaviisteeltään mahdollisimman suora tai hivenen kupera – se ei toimi hyvin, jos se on kovera.
Sorvitaltat teroitetaan sellaiseen kulmaan, joka sopii kyseessä olevalle taltalle niin, että se toimii myös sorvatessa. Esimerkiksi kulhotaltta ei toimi hyvin, jos sen teroituskulma on alle 50 astetta.
Sorvitaltat voivat olla hiontaviisteeltään koveria. Koveruus tulee automaattisesti teroitettaessa talttoja tahkolla, jonka kiven halkaisija on 200-300 mm, tai 150-200 mm penkkihiomakonetta käytettäessä.
Leikkaavan puunsorvauksen A ja O on, että hiontaviiste lepää puuhun lastun irtoamisen jälkeen. Jos teroitusviiste on irti puusta, kyseessä on kaavinta.
Sorvitalttojen ohjeelliset teroituskulmat:
Kaavin teroitetaan ja hiotaan 70 ... 80 asteen kulmaan, sen jälkeen terästetään kaavin painamalla kovalla puikolla terään nokka.
Veistotaltat on valmistettu hiiliteräksestä. Hiiliterästalttojen teroituksessa on oltava tarkkana, ettei terä pääse kuumenemaan liikaa ja siten palamaan. Teroitus on turvallisinta vesitahkolla. Vesi jäähdyttää terää ja kiveä, eikä se silloin pääse kuumenemaan.
Hiiliterästalttoja voi hioa myös nauhahiomakoneellakin. Se pitää tehdä kuitenkin varovasti. Jos terä sinistyy, on se silloin menettänyt karkaisunsa (päästynyt). Sinistynyt kohta on hiottava kokonaan pois.
Huom! Tulipalovaaran vuoksi teroittamiseen ei saa käyttää nauhahiomakonetta, jolla on teroitettu myös puuta. Metallin hiomisesta syntyvät kipinät sytyttävät kuivan puupölyn kuin ruudin.
Sorvitalttoja on valmistettu sekä hiiliteräksestä että pikateräksestä. Nykyisin on kuitenkin siirrytty käyttämään pelkästään pikaterästalttoja (HSS) niiden kulutuksenkestävyyden vuoksi. Tavallinen pikateräs pysyy terävänä noin kahdeksan kertaa kauemmin kuin hiiliteräs. Hamlet valmistaa sorvitalttoja myös erikoisteräksestä, pulverimetallista (ASP 2030 ja ASP 2060).
Pikateräs- ja ASP-taltat voidaan hioa joko märkä- tai kuivahiomalla. Ne kestävät lämpötiloja aina 700 asteeseen asti karkaisuaan menettämättä. Vaikka terä hieman vielä sinistyisikin, ei se ole vielä pehmentynyt.
Nykyään on saatavilla hyviä apuvälineitä, joilla teroitus onnistuu paremmin kuin käsivaralla. Veistotalttojen teroittamisen käsivaralla voi hyvinkin nopeasti oppia, mutta sorvitalttojen käsivarainen teroittaminen on huomattavasti vaikeampaa.
Tormek-tahkoon on saatavilla hyviä apuvälineitä [jig], joiden avulla halutun lopputuloksen saavuttaminen onnistuu paremmin kuin käsivaralla teroitettaessa. Tähän tahkoon on saatavilla monia erilaisia ohjaimia, joista tärkein on sorvitalttojen teroituksessa on kourutalttojen ohjain.
Samalla periaatteella toimiva ohjain on saatavilla myös penkkihiomakoneeseen. Ohjainta varten tehdään pöytään säädettävä tuki, johon ohjain nojaa hiottaessa.
Upouudella veistoraudalla ei ehkä pysty vielä veistämään, vaan ensin pitää teroittaa taltta. Vesitahkolla hiottaessa taltan asentoa täytyy muuttaa, ettei viisteestä tulisi kovera. Nauhahiomakoneella viisteestä saadaan suora. Varo kuitenkin polttamasta terää. Kuumeneminen on vähäisempää, jos nauhan pyörimissuunta on terää vastaan. Silloin nauhan synnyttämä ilmavirta viilentää juuri teränsuuta, ja kipinäsuihkusta tuleva lämpö taas pääsee leviämään terän paksummalle osalle. Myötähiontana syntyvä lämpö taas kasautuu ohuimmalle terän osalle, polttaen sen helposti.
Saatuasi terään haluamasi kulman viisteelle, hio hiomakivellä tai timanttiviilalla hionnan jättämät jäljet pois, myös kourun puolelle muodostunut kierre. Kourun puolelta terää ei saa pyöristää, vaan hiomakiven on nojattava talttaan pitkältä matkalta.
Viimeistelykiillotus tehdään huopa- tai nahkalaikalla. Laikan pitää pyöriä terästä poispäin myötähiontana, muuten terä haukkaa laikkaan kiinni. Kiillotuksen voi tehdä myös suoralle alustalle kiinnitettyyn nahkaan. Kiillotusaineena käytetään metallinkiillotustahnaa. Se kuluttaa metallia hyvin vähän, mutta tekee viistepinnan kirkkaaksi ja liukkaaksi, jolloin tällainen taltta on terävä ja luistaa puussa hyvin.
Sorvitaltat voi teroittaa tahkolla vesihiontana tai penkkihiomakoneella kuivahiontana. Molemmissa on syytä käyttää apuna ohjainta, jolla terään saadaan haluttu, tasainen muoto. Kun hyvä, itselle sopiva terän malli on löytynyt, kannattaa ohjaimen arvot merkitä muistiin. Seuraavalla kerralla teroitettaessa laitetaan sama asetus, niin talttaa ei tarvitse hioa kuin ihan hitusen, ja silloin on terässä uusi hiomapinta. Näin taltta ei kulu teroituksessa paljoa ja teroittaminen on nopeaa.
Penkkihiomakoneessa teroitettaessa hiomaviiste tulee vielä koverammaksi kuin tahkossa. 150 mm kivellä tulee hyvä muoto terään.
Muotohionnan jälkeen tehdään varsinainen terääminen hiomakivellä tai timanttiviilalla. Koveran viisteen vuoksi hiomakivi hioo viisteen kannasta ja aivan teränsuulta, jolloin pienellä hionnalla syntyy teränsuulle hyvin kapea kirkas juova. Se riittää hionnaksi, koska sorvitaltan viisteen ei tarvitse olla niin liukas kuin veistotaltan.
Kierteen poisto kourun puolelta hiomakivellä ja pieni kiillotus huopalaikalla kiillotuspastan kanssa.
Monet julistavat, ettei harrastuskäyttöön kannata hankkia kalliita laitteita. Minä olen asiasta juuri päinvastaista mieltä. Yleensä jotain asiaa harrastetaan sen vuoksi, että se tuottaa itselle ja läheisille mielihyvää.
Mielihyvää ei ole se, että tekijä on pahalla päällä ja kova työ mennyt sudeksi huonojen ja tylsien työkalujen vuoksi.
Mielihyvää tuottaa se, kun työtä voi tehdä vihellellen, innostuneesti ja onnistuu tehtävässään.
Terävillä ja hyvälaatuisilla työkaluilla työskentely on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa.
Onnea teroitukseen!
